r/LGBTQSuomi • u/JRepo • 14d ago
Keskustelu Vähemmistöstressistä Suomi vs. Espanja
Kokemuksia siitä, miten pääkaupunkiseudulla ja Murciassa (junttia aluetta Espanjassa) kohdataan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt.
Olen ~45 vuotias, miehen näköinen (agender), miehen kanssa parisuhteessa (molemmat nordic-geeniperimällä, tällä merkitystä ikävän paljon Espanjassa).
Asunut Suomessa merkittävämpiä kestoja:
Lahti
Pääkaupunkiseutu
Espanjassa:
- Murcian kaupunki
Suomessa on paperilla todella hyvin asiat. On oikeuksia ja tilastollisesti vähän ongelmia. Arkipäivä oli silti toisenlaista, kun jokaisessa tilanteessa sai olla varuillaan, onko läsnä homofobisia yksilöitä.
Oli kyseessä sitten työelämä, vapaa-aika tai sukujuhlat. Toki kokemusta vain joistain kymmenistä organisaatioista, useammin ollut organisaatiossa, jossa itse osakkaana, kuin ulkopuolisen palveluksessa.
Suomessa oli, ainakin 2020 alulla vielä, vahvana outo "don't ask, don't tell" -kulttuuri. Jossa homous oli niin pitkään ok, kunnes erehtyi mainitsemaan miehestään toiselle.
Toki iso osa populaatiosta täysin mukavia, mutta hekin olivat osa kulttuuria, jossa kaikkea, mikä ei ollut heteronormatiivista, pidettiin tuputtamisena.
Järvenpäässä ei esimerkiksi suostuttu yhdessä kultakaupassa myymään kihlasormuksia ja toinen ei suostunut tekemään kaiverruksia niihin.
Tämä siis tapahtunut 10 vuoden sisällä, eikä mitään esihistoriallista aikaa.
Yöelämässä sai olla varuillaan sitä, miten joku reagoi miespariin. Ihan päivisinkin sai karttaa känniläisiä, koska syrjäytyneillä usein halu pyrkiä vähemmistöjä kurmottamaan (mikä loogista, mutta ikävää vähemmistöjen kannalta).
Espanjassa asuttu kolmessa osoitteessa, nyt viimeisin omistusasunto Murcian kaupungin alueella. Täällä oltu reilu kolmisen vuotta.
Asuinalue on vahvasti maahanmuuttajien asuttamaa, etenkin espanjaa puhuvista maista saapuneita, mutta paljon myös arabeja/marokkolaisia, katukuvassa kaupunginosassamme näkee myös paljon muslimeja.
Kolmen vuoden aikana ei yhtään negatiivista kohtaamista. Ei lainkaan. Osittain syynä Espanjan kieli, joka pakottaa puolisoon viittavat ilmaisut lähes väkisinkin sukupuolettuneiksi. Jolloin kaikki, eikä vain vähemmistöt, mainostaa puolison sukupuolta keskusteluissa.
Samalla se sujuvoittaa oudolla tavalla muunsukupuolisuutta, tai sukupuolettomuutta. Mua ei kiinnosta lainkaan pidetäänkö miehenä, en vain itse koe sitä, joten ei haittaa maskuliinisen ilmaisun käyttökään. Mutta tiedän yksilöitä, jotka niissä hetkissä oikaisevat toisen ilmaisua ja se toimii hyvin.
Asiat ovat niin arkisia, että maahanmuuttajatkin ovat nopeasti hyväksyneet erilaisuuden osaksi arkeaan. Ketään ei kiinnosta onko joku homo, mies vaiko ei.
Osittain taustalla Espanjan fasistisen historian pelko, kun diktatuuri hajosi vasta noin 50 vuotta sitten. Sen jälkeen kansa halunnut mahdollistaa vapauden kaikille.
Täydellinen Murcia ei silti todellakaan ole. Rasismi elää vahvana ja katukuvassa näkee ikävän usein sitä, että tummaihoisten on parempi väistää tilanteita.
Myös "machismo" kulttuuri on yhä hengissä. Eli yliampuva äijäily. Mikä tavallaan jopa tukee homosteluja - onhan se kovin äijää jättää naiset kokonaan sivuun.
Eli naistenoikeuksissa parannettavaa, mutta tilastollisesti naisilla aika sama turvallisuus kuin Suomessakin.
Mitä tästä voimme oppia, emme ehkä mitään. Mutta halusin pohjustaa mahdollista keskustelua, tai edes saada jonkun kokemaan sen, että Suomessa asiat ei ole hyvin vähemmistöillä.
Ero Suomen ja Espanjan välillä on itselleni niin järkyttävä, että ahdistaa edes pohtia vuosia Suomessa. Oudosti kokee mokanneensa, kun ei aiemmin ymmärtänyt lähteä pois kulttuurista, joka suosii heteronormatiivisia arvoja niin vahvasti, että kaikki muu on tarpeetonta tuputtamista.
Suomi on Euroopan huonoimpia alueita homoille monella tapaa. Eli jos elämä tuntuu oudon ahdistavalta, kannattaa pohtia, onko Suomen kulttuurilla siihen vaikutusta.
Toivon, että tilanne on parantunut, mutta mitä kuullut, ehkä jopa mennyt huonompaan suuntaan.
Ja aina on alueita, ihmisryhmiä, missä asiat oikeasti on hyvin. Enkä halua kiistää jonkun hyviä kokemuksia. Itselleni ero vain on niin järjetön, kuin saisi ensimmäistä kertaa hengittää vapaasti Espanjassa asuessa.
Tiedän, tämä on hyvin vähäisesti aktiivinen subreddit. Mutta aihe on sellainen, josta saanut usein kuulla ihmettelyjä - homoilta itseltään - että eihän maailma nyt voi niin paljoa parempi olla. Voi se, ainakin osalle.
On myös itseltäni julkean ylimielistä puhua Espanjassa asumisen iloista, joka kuitenkin vaatii jonkinlaisia mahdollisuuksia, vaikka miten EUssa olisikin vapaa liikkuvuus tarjolla.
Ymmärrän etuoikeuteni, mutta nautin samoja etuoikeuksia Suomessa, eikä ne siellä tuoneet vähemmistöstressiin lainkaan kevennystä.
